lauantaina, toukokuuta 07, 2005
Pysähtymisen tuoksu
Istun vuoteellani ja kuuntelen lokkien huutoja, avoimesta ikkunasta
tulee sisään kesäpäivä. Rakas ystäväni on nukahtanut. Hänen päänsä lepää
sylissäni ja sivelen hiuksia, jotka niskan ruskettunutta ihoa vasten
näyttävät valkeilta. Puhtaisiin lakanoihin tarttuu auringon ja ajan
pysähtymisen tuoksu. Hetken ohimenevyys ja se, että riennämme pian omiin
suuntiimme, on hyvä.
tulee sisään kesäpäivä. Rakas ystäväni on nukahtanut. Hänen päänsä lepää
sylissäni ja sivelen hiuksia, jotka niskan ruskettunutta ihoa vasten
näyttävät valkeilta. Puhtaisiin lakanoihin tarttuu auringon ja ajan
pysähtymisen tuoksu. Hetken ohimenevyys ja se, että riennämme pian omiin
suuntiimme, on hyvä.
