Ikuisuushetkesi

Entinen kisuni oli pienenä häkellyttävän pikkuinen ja nuppuinen riepu - joutunut liian aikaisin eroon emostaan, mutta korvasin parhaani mukaan. Olisiko ollut sen toinen yö meillä, kun se ymmärsi, että petissä nukkuu lämmintä lihaa l. ihminen. Se kiipesi lattialta peitettä pitkin ylös ja asettui nukkumaan poikittain kaulani päälle. Aamulla herätessäni se oli edelleen siinä. Olimme kumpikin nukkuneet ihan hyvin häiritsemättä toisiamme, ja kieltämättä herääminen kehräävä kissanpoika kaulan ympärillä on yksi niistä hetkistä, joista ei haluaisi eroon, IKINÄ :)