Ikuisuushetkesi

On ehkä elettävä tarpeeksi syvältä ja kauan, jotta osaa erotta
ikuisuuden lyhyestä merkitsevästä ja tärkeästä ohikiitävästä hetkestä.
On tosiaankin hetkiä, jolloin olemisen perusta tuntuu katoavan.
Ajattele esimerkiksi: läheinen on ollut jo kuolleena usean päivän, etkä
ratkaisevalla hetkellä tuntenutkaan erityisiä fiboja, ei mitään
astraalia eikä universaalia henkeä, on vain katoava hetki ja
ikuisuudelta tuntuvan hetken vaihtuminen toiseksi ? onneksi. Joskus
haluaisi pysäyttää ajan, olla ikuisuuden jäävuoren sisällä varmana
siitä, ettei tule sellaista teknologiaa, jolla jääihmiset
herätettäisiin eloon. Tällaista ikuisuushetkeä ei ole vielä tullut, ja
nämäkin halut katoavat.

Ikuisuushetki on toistuva, joku pyörähtää akselinsa ympäri ja siinä
taas ollaan; minä ja kahvikuppi ? kahvilan ikkunan takana ihmisiä, niin
suuri ja vieras joukko että on vaikea ymmärtää niillä olevan
samanlainen tajunta.