lauantaina, kesäkuuta 18, 2005
Liian kauan sitten
Katson hänen kasvojaan aivan läheltä. Hänen hampaansa hohtavat hämärässä vaaleina helminä.
"Rakastan sinua," hän sanoo. Pelästyn: "Älä sano noin jos et tarkoita sitä. Ei sitä voi noin vaan varomattomasti sanoa." "Täytyykö se vääntää rautalangasta. Rakastan sinua." Hänen äänensä on samea.
Painan pääni hänen kainaloonsa, jottei hän näkisi kosteaa poskipäilläni. Nuuhkin tuttua päihdyttävää tuoksua. En uskalla sanoa vielä mitään. Sanon sen huomenna, minulla on aikaa sanoa se.
Se tapahtui kauan, kauan sitten, ja loppui. En tiedä saanko enää koskaan kokea samaa.
"Rakastan sinua," hän sanoo. Pelästyn: "Älä sano noin jos et tarkoita sitä. Ei sitä voi noin vaan varomattomasti sanoa." "Täytyykö se vääntää rautalangasta. Rakastan sinua." Hänen äänensä on samea.
Painan pääni hänen kainaloonsa, jottei hän näkisi kosteaa poskipäilläni. Nuuhkin tuttua päihdyttävää tuoksua. En uskalla sanoa vielä mitään. Sanon sen huomenna, minulla on aikaa sanoa se.
Se tapahtui kauan, kauan sitten, ja loppui. En tiedä saanko enää koskaan kokea samaa.
sunnuntai, kesäkuuta 12, 2005
Kun kaksi sulautui yhdeksi
Ei ollut kiire, joten makasimme sängyllä kaikessa rauhassa, keskellä
iltapäivää, vartalot tiukasti yhdessä. Hän makasi selin minuun päin,
ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Juuri kun pohdin, kuinka
tiukasti uskallan häntä puristaa, hän tarttui molemmin käsin käteeni
kiinni ja painoi sen rintakehäänsä vasten tiukemmin kuin hukkuva
tarttuu pelastusrenkaaseen.
iltapäivää, vartalot tiukasti yhdessä. Hän makasi selin minuun päin,
ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Juuri kun pohdin, kuinka
tiukasti uskallan häntä puristaa, hän tarttui molemmin käsin käteeni
kiinni ja painoi sen rintakehäänsä vasten tiukemmin kuin hukkuva
tarttuu pelastusrenkaaseen.
